Agatha Christie - Sininen juna

Agatha Christie: ”Sininen juna”, WSOY, 1959, Riksin sarja nro 84, 3. painos, 242 s., alkuperäisteos ”The Mystery of the Blue Train”, William Collins & Sons, UK, ja Dodd, Mead and Company, USA, 1928.

Christien yhdeksäs teos. On mielenkiintoista nähdä, miten voimakkaasti kirjailijan taso voi vaihdella kirjasta toiseen. Christien seitsemäs, ”Roger Ackroydin murha”, oli genren kulttiklassikko, kahdeksas ”Neljä suurta” ns. täyttä roskaa (ks. alla), ja tämä yhdeksäs jälleen erinomainen salapoliisiromaani.

Teos alkaa hieman hitaasti ja tarinaa pohjustaen, Hercule Poirot tulee kuvioihin mukaan vaivihkaa, huomaamatta, ottaen homman hanskaan heti kun murha on tapahtunut. Poirotin hahmoa kuvaillaan mielenkiintoisesti, silloin tällöin, usean osapuolen silmin.

Miten rikos tehtiin? Kuka sen on voinut tehdä? Kenellä oli motiivi ja mahdollisuus? – Lukijalla on periaatteessa mahdollisuus osua oikeaan lopputulokseen, eikä ratkaisua pilaa mikään yksittäinen, vain Poirotin tiedossa ollut yksityiskohta. ”Sininen juna” enteilee vahvasti ”Idän pikajunan arvoitusta” - murha suljetussa, liikkuvassa junassa.

Christie-faneille tiedoksi, että kirjan sivuilla pyörii myös mielenkiintoinen hahmo Katherine Grey, eräänlainen Neiti Marplen alter ego, kotoisin St.Mary Meadista ☺

Tähtiä 3,5 viidestä.

Jorma Kajaste
Antikvaarinen Kirjakauppa Tessi
Tapiolan puutarhakaupunki

p.s. ja taustalla raskas yritys, lukea Christien edellinen, kahdeksas kirja ”Neljä suurta”, alkuperäisteos ”The Big Four”, 1927. Kuka muistaa 1950-luvulla ilmestyneet Korkeajännityssarjan rikos- ja seikkailutarinat? No, tämä ”Neljä suurta” on kuin yksi niistä… luettuani kolmanneksen, päätin, että huonoa kirjaa ei ole pakko lukea loppuun. Aidon korkkarin voi halutessaan lukaista vartissa.