Agatha Christie - Vaarallinen talo

Agatha Christie: ”Vaarallinen talo”, WSOY, SaPo nro 165, 1973, teoksen kahdeksas painos, ilmestynyt aiemmin Kymmenen markan romaaneja –sarjassa, Riksin –sarjassa ja Siniset Taskukirjasto –sarjassa, 221 sivua. Alkuperäisteos ”Peril at End House”, Dodd, Mead and Company, USA, ja Collins Crime Club, UK, 1932.

Christien seitsemästoista teos. Luettuani tämän kuvittelin mielessäni miten Christie on alkanut suunnittelemaan tarinaansa. Otetaan yksi murha. Väännetään siihen sellaiset mutkat ja kiemurat, että lukija ei onnistu oivaltamaan mitä oikeasti tapahtuu vaikka varmasti niin luulee. Ja sirotellaan totuuden siemenet matkan varrelle niin, että lukija voi todeta kirjan lopussa – olisihan tuo pitänyt nähdä. Ja kyllä Christie jälleen kiitettävästi onnistuu sopan keittämään.

Kokonaisuus on erinomainen. Tarina pyörii Hercule Poirotin maailmanmaineen ympärillä, sillä kaikkihan sen tuntevat. Joidenkin tosiasioiden paljastuminen kovin loppuvaiheessa hieman laskee pisteitä täydestä – neljä tähteä viidestä. Ja vahva lukusuositus.

Tämän kirjan myötä tartun johonkin, joka jo aiemmissa Christien teksteissä on häirinnyt. Nimittäin kirjoissa pilkahtavaan antisemitismiin, joka tulee yllättäen, kun sitä ei osaa odottaa. On vaikea sanoa ovatko nämä Christien jonkin voimakkaamman ajattelun pohjalta kasvavia vai kumpuavatko nämä vain ajan hengestä, 1920- ja 30-lukujen kovin yleisestä eurooppalaisesta asennoitumisesta juutalaisiin. Tässä muutama poimittu esimerkki tästä kirjasta…

”Rahaa kuin roskaa. Näittekö hänen mahtavan autonsa? Juutalainenhan hän kyllä on, mutta muuten hirveän mukava mies.”

”Sitten tulemmekin tuohon vaaleaveriseen juutalaisveitikkaan, Lazarukseen.”

”…pitkänokkaisen Mr. Lazaruksen…”

Suomennos on vanha, 1930-luvulta, ja teksti muutoinkin kovin, kovin vanhahtavaa. En tiedä onko näitä pahimpia em. kohtia uudemmissa laitoksissa siistitty. Häiritsevää on nimenomaan se, että näillä juutalaisia koskevilla luonnehdinnoilla ei ole mitään tekemistä itse tarinan kanssa.

Christiestä ja hänen tekstiensä antisemitistisistä tai rasistisista kohdista löytyy ainakin englanninkielisestä kirjallisuustutkimuksesta jonkin verran tekstiä googlaamalla. Ehkäpä Agatha oli vain tyypillinen Brittiläisen imperiumin aikalainen sen viimeisinä vuosina ennen toista maailmansotaa. Tämäkin teos on lähes yhdeksänkymmentä vuotta vanha.

Jorma Kajaste

Antikvaarinen Kirjakauppa Tessi
Tapiolan puutarhakaupunki